Minä ja kasvattini FI LCCH FI RCH Tarumetsän Pieni Lämpöinen "Marsa" 7.9.2014 ratajuoksun MM-kisoissa jossa Marsa sijoittui MM neloseksi! |
Tarumetsän historiaa
kirjoitettu 2010 - päivitetty 2014
kirjoitettu 2010 - päivitetty 2014
Ensimmäinen
koirani oli suursnautseri Pectus Sir Sunnywilliam eli Sunny s.1979
ja sen kaveriksi otin mustahopea kääpiösnautserin Trixer King Kong
eli Nappi s.1981.
Sunnyn
kanssa harrastimme jälkeä ja tottelevaisuutta. Näyttelyssä kävimme
harvoin, mutta sertti jäi muistoksi.
Napin
kanssa näyttelytottelevaisuutta ja AVO luokka tuli suoritettua.
Kasvattajan
peruskurssin suoritin 1983 ja kennelnimeni sain 1989.
Whippet
Täysikuun Bolero s.1987 muutti kotiimme ja sille syntyi 1989 vain
yksi pentu Tarumetsän Apila, joka jäi kotiin ja siitä alkoi
kasvatustyöni. Sen pojan Tarumetsän Cocktailin jälkeläiset
jatkaneet sukua.
Boleron
toinen pentue oli B-pentue.
Tällähetkellä
whippet kasvattini kilpailevat näyttelyissä, rata-ja
maastokisoissa sekä agilityssä.
Italianvinttikoirat
tulivat kuvaan kun ostin 1991 syntyneen FIN MVA V-98 Indian Hill`s
Idefix eli Iisa.Sillä oli 3 pentuetta ja kotiin jäi FIN MVA
Tarumetsän Kultasade eli Sade ja FIN KVA-M Tarumetsän Keikari eli
Jumbo.Molemmat kilpailivat myös maastossa.
Kromfohrländer
saapui taloo sijoituskoirana 1993 FIN MVA FIN AVA Kaihelin Stella ja
sen pentue syntyi 1995 tullen minun kennelnimelleni kun omistaja niin
halusi. Kira muutti uuteen kotiinsa ollen FIN MVA ja uudet omistajat
kilpailuttivat sen agilityvalioksi.
Kira
oli valloittava persoona, mutta sen huumorintaju ei oikein riittänyt
whippet-italianolaumassa oloon.
Toivon kasvattieni olevan omistajilleen sopivia pikku persoonia omine hassuineen tapoineen kuten italianot Ruu joka aina hymyilee minulle tai Sissi joka tavatessaan minut tai poikani Jounin vuodattaa koko elämänsä ilot ja surut, niin paljon on asiaa ettei häntä meinaa keretä vispaamaan mukana. Vai kertooko se aina uudelleen Turun rusakosta jota ajoi vai Valkeakosken peurasta ja harmillisesta risukosta joka keskeytti hyvän ajon.
Tavoitteena
kasvattajana minulla on terve, rodunomainen ja hyväluonteinen
yhteiskuntakelpoinen whippet ja italianvinttikoira josta iloa
omistajalleen.
Koti
koiralle missä sitä rakastetaan tiedostaen, että se on monivuotinen
ystävä.
Se
antaa kaikkensa meille niin ilon- kuin surunhetkinä. Se rakastaa
lapsiamme ja tukee heitä kasvukivuissaan kun nuori kamppailee
murrosiän kriiseissä. Se voi olla ainut ystävä.
Niille
riittää kun saa lämmintä ylle ja ruokaa massuun ja oman ihmisensä
hyväksyvän katseen, sylin mihin käpertyä. Ne eivät paljoa vaadi, mutta antavat niin paljon.
Ilman
kasvatinomistajia ja heidän panostaan ei minullakaan olisi tuloksia
joten suuri kiitos heille.